![[info]](http://l-stat.livejournal.com/img/userinfo.gif?v=88.8){kind=small}
aika random.
Feb. 14th, 2009 | 02:08 pm
haluaisin vain taiteilla
kirjoittaa runoja
sanoja
kaikesta hyvästä ja niin kauniista
maalata taivaanrannalle värini
kuluttaa kynää
rakkauttani
asua pariisissa
pienessä ullakkohuoneessa
rakastaen ja maalaten
kuvaasi seinille
tiputtaa kultaisia hileitä
suurista ikkunoista
alla kulkevien hiuksille
pelastaa öitä ja päiviä
elämiä
maaten valkoisella puulattialla
jonka maali hilseilee kauniisti
josta ei tule tikkuja varpaisiin
kirjavan räsymaton päällä
saada paha loppumaan
antaa
ja odottaa
kun mihinkään ei ole kiire
ei liikaa vaatimuksia tai stressiä liene
sellainen on minun
elämäni pieni
© Poupée
kirjoittaa runoja
sanoja
kaikesta hyvästä ja niin kauniista
maalata taivaanrannalle värini
kuluttaa kynää
rakkauttani
asua pariisissa
pienessä ullakkohuoneessa
rakastaen ja maalaten
kuvaasi seinille
tiputtaa kultaisia hileitä
suurista ikkunoista
alla kulkevien hiuksille
pelastaa öitä ja päiviä
elämiä
maaten valkoisella puulattialla
jonka maali hilseilee kauniisti
josta ei tule tikkuja varpaisiin
kirjavan räsymaton päällä
saada paha loppumaan
antaa
ja odottaa
kun mihinkään ei ole kiire
ei liikaa vaatimuksia tai stressiä liene
sellainen on minun
elämäni pieni
© Poupée
Link | Leave a comment | Add to Memories | Share
(no subject)
Dec. 30th, 2008 | 10:01 pm
Havahduin vasta nyt, että koko loma on mennyt lähinnä neljän seinän sisässä koneen tai tv:n ääressä. Oon aika pettynyt itteeni, koska sovin et lomalla kävisin joka päivä kunnon lenkillä ja olisin muutenkin kivempi ihminen. Oon kuitenkin ylpeä että sain valmiiksi pari kuvistyötä ja olen ollut muutenkin varsin tuottelias loman aikana, mutta silti. Ei tästä oikein mitään jäänyt käteen. Joulukin oli ihan erilainen kuin ennen - kaikki jouluvalmistelut saatiin valmiiksi vasta viime tinkaan, mulle ei ollut oikein syömistä joulupöydästä ja porkkanalaatikkokin maistui pahalle koska se oli jotain ihan eri merkkiä mitä oon ennen syönyt. Sain kyllä tosi kivoja lahjoja ja noin pois päin, kuten esimerkiksi Tove Janssonin elämänkerran, jota oon aina lukenut iltaisin vähintään puoli tuntia. Useimmiten enemmänkin, koska se on tosi hyvä kirja ja Toven elämä on ollut tosi mielenkiintoinen. Ja se inspiroi.
Tuntuu omituiselta et huomenna on vika päivä tätä vuotta. Tai oikeestaan se ei tunnu miltään. Harmittaa ehkä, koska oon takuuvarmasti koko uuden vuoden yksin kotona dataamassa ja tekemässä kaikkea muuta epä-älyllistä, koska kaikki vaan on jossain. Sukulaisten luona, ryyppybileissä, mökillä. Olis ollu kiva vietää uutta vuotta jonkun järkevän tyypin kanssa. Tai jonkun vähemmän, kunhan vaan olis ollu jotain seuraa.
Mulla oli taas kauheasti asiaa, mutta nyt en muista enää mitä piti kirjoittaa. Täällä huoneessa on tunkkaista ja kuuma, tekisi mieli avata kaikki ikkunat mutta sitten taas on liian kylmä. En saa yöllä unta, nään koko ajan ihan outoja painajaisia, kuvittelen kaikkea mitä ei oikeasti ole ja oon ihan antisosiaali. Tämä sisällä istuminen ei tee hyvää - enkä ole oikeastaan nähnyt kavereitakaan loman aikana. Ensi viikon perjantaina alkaa kahden viikon työharjoittelu, ja mietin mitä siitäkin tulee koska oon tullu loman aikana tälläiseksi antisosiaalilaiskamadoksi (ihan kuin en olisi ennen ollut). Sinänsä aika mielenkiintoista mennä sinne TETtiin, koska se paikka on todennäköisesti mun tuleva koulu. Jos vaan pääsen sinne. Oon aika innoissani kun pääsen näkemään millaisia tyyppejä siellä on, vaikka vähän pelottaakin et mitä ne siellä ajattelee kun tälläne tulee sinne tekemään TÖITÄ. Taisiis leikkimään että tekisi töitä. Aika kiva kyllä aatella et kohta pääsee uuteen kouluun karistamaan vanhat pölyt taakse. Tai kohta ja kohta. Ensi syksynä.
Tuntuu omituiselta et huomenna on vika päivä tätä vuotta. Tai oikeestaan se ei tunnu miltään. Harmittaa ehkä, koska oon takuuvarmasti koko uuden vuoden yksin kotona dataamassa ja tekemässä kaikkea muuta epä-älyllistä, koska kaikki vaan on jossain. Sukulaisten luona, ryyppybileissä, mökillä. Olis ollu kiva vietää uutta vuotta jonkun järkevän tyypin kanssa. Tai jonkun vähemmän, kunhan vaan olis ollu jotain seuraa.
Mulla oli taas kauheasti asiaa, mutta nyt en muista enää mitä piti kirjoittaa. Täällä huoneessa on tunkkaista ja kuuma, tekisi mieli avata kaikki ikkunat mutta sitten taas on liian kylmä. En saa yöllä unta, nään koko ajan ihan outoja painajaisia, kuvittelen kaikkea mitä ei oikeasti ole ja oon ihan antisosiaali. Tämä sisällä istuminen ei tee hyvää - enkä ole oikeastaan nähnyt kavereitakaan loman aikana. Ensi viikon perjantaina alkaa kahden viikon työharjoittelu, ja mietin mitä siitäkin tulee koska oon tullu loman aikana tälläiseksi antisosiaalilaiskamadoksi (ihan kuin en olisi ennen ollut). Sinänsä aika mielenkiintoista mennä sinne TETtiin, koska se paikka on todennäköisesti mun tuleva koulu. Jos vaan pääsen sinne. Oon aika innoissani kun pääsen näkemään millaisia tyyppejä siellä on, vaikka vähän pelottaakin et mitä ne siellä ajattelee kun tälläne tulee sinne tekemään TÖITÄ. Taisiis leikkimään että tekisi töitä. Aika kiva kyllä aatella et kohta pääsee uuteen kouluun karistamaan vanhat pölyt taakse. Tai kohta ja kohta. Ensi syksynä.
Link | Leave a comment | Add to Memories | Share
(no subject)
Dec. 4th, 2008 | 02:56 pm
Nyt on inspiroitunut olo. Tekee mieli tehdä kaikkea kivaa ja luovaa, aloittaa uusia "projekteja", suunnitella ja listailla asioita .. Ihana tunne pitkästä aikaa, mutta tuntuu että menee taas sekin hukkaan kun möllötän vain koneella. Tai pitäs tehdä koulujuttuja. Enkä oikein tiedä mistä voisin aloittaa. Haluaisin aloittaa uudelleen unipäiväkirjan pitämisen, mutta sitten se menee jäihin kun tajuan että jaksaisin pitää sitä vain viikon ajan. Haluaisin lukea muumiromaaneja ja Tove Janssonista kertovia kirjoja, mutta sitten totean että ei ehkä huvittaisikaan. Haluaisin piirtää, mutta en tiedä mitä, ja kun käyn soveltamaan ei tule mitään. Ja sitten se inspiroitunut tunne hävitää - ihan vain sen takia etten todellakaan tee MITÄÄN. Kun tartun toimeen, se ei enää tunnukaan niin hyvältä. Ja nyt jo näitä listaillessa ei enää huivta. Kaikki kaatuu aina siihen kun ei huvita. Ja luulenpa että se johtuu tästä vuodenajasta. Talvi imee aina kaiken energian ja olen koko ajan vain väsynyt, enkä saa mitään aikaiseksi. Sateen ropina vasten kattoa on ihanaa, mutta kun vilkaisee ulos ja näkee harmaan, loskaisen maiseman lähtee viimeisetkin ilonrippeet. Vasta oli niin kaunista, kaikki oli puhtaanvalkean lumen peitossa ja ei tuullut lainkaan. Nyt on märkää, iljettävän loskaista ja pimeää. Haluaisin vain kääriytyä viltin sisään ja mennä takan ääreen lämpimään. Mukillinen kaakaotakin kelpaisi. Mutta ei - nyt vain palelee. Ja jätän tämän nyt tähän, ei kaiken tarvitse olla niin pitkää ja hienoa.
Link | Leave a comment | Add to Memories | Share
blahblah.
Nov. 12th, 2008 | 06:05 pm
mood: 
worried
music: the red jumpsuit apparatus - false pretense
On ollut mielessä jo pitkään, et nyt kirjoitan tänne kun on niin paljon asiaa, mutta sitten loppujen lopuksi unohdan ne asiat ja ei ole aikaa. Mutta nyt päätän kirjoittaa (nanowrimon novellia, tätä) ja lukea karvamatollani (tove janssonin kirjoja) koko illan chinchillojen vipeltäessä vieressä. Ja vain sen takia että huomenna ei ole kunnollista koulupäivää, vaan mennään MAMK (= Mikkelin Ammattikorkeakoulu) toimintaan tutustumaan. Mutta emme valitettavasti lähde kuitenkaan Mikkeliin, vaan ihan täällä olevassa yksikössä pyöritään. Eli huomiseksi ei tarvitse tehdä mitään koulujuttuja, jei. Paitsi luen kirjaesitelmää varten Tove Janssonin kirjaa (joka ei muuten ole muumikirja). Enkä mene perjantainakaan kouluun, koska lähden Turun Maata näkyvissä -festareille. Kyllä, siellä esiintyy cospelbändejä. Mutta lähden sinne ainoastaan siksi, että sinne lähtee hyviä tyyppejä ja jotta pääsisi isoseksi, pitää käydä kaikemoisilla leireillä, retkillä sun muilla höskillä. Ja saa vapaata koulusta. |D
Krhm, mutta siis. Maanantaina oli suht hyvä päivä, olin ihan adhd ja niin edelleen, mutta nyt se mieliala on laskusuunnassa. Tuntuu että koulu menee ihan perseelleen kun lusmuilen liikaa, saan nykyisin opettajilta huomautuksia tyhmistä asioista ja niin myös eräiltä toisiltakin henkilöiltä, ja se saa mielen matalaksi ja käy ärsyttämään. Onneksi tänään oli tanssitunti, ja meillähän on vihaa symbolisoiva koreografia, joten pääsin päästämään hieman ylimääräisiä höyryjä ulos ja oli muutenkin kivaa. Mutta nyt iskee taas se alemmuuskompleksi, oon läski ja lällällää, pitäs keskittyä enemmän kouluun ja voi kun oisin vähän kauniinpi ihminen ja iloisempi ja lallatilaa. Ja tämä ärsyttää minua itseänikin. Ehkä eniten juuri minua, vaikka tiedän että muutkin inhoavat sitä. Joten pidän ison turpavärkkini tukossa aina siihen asti, kunnes on pakko saada valittaa jostain ääneen. Ja nyt äitini on käynyt valittamaan jatkuvasti painostani ja kropastani, jos ostan vaikka uuden paidan niin heti tulee kommenttia: "toi sopis paremmin jos olisit vähän muodokkaampi" jne jne (no pitäskö mennä jotkut silikoonit laitattamaan). Ja tarkkailee ihan koko ajan syömistäni etten vaan laihduttaisi, passittaa jatkuvasti käymään vaa'alla ja jos on yhtään alempi kuin viime viikolla, alkaa heti kauhea saarna. En jaksa enää aikuisia. En ketään. Tai no ehkä joitakin, mutta jotkut todellakin pilaavat koko päivän huomautuksillaan ja kommenteillaan. En vain osaa enää olla aikuisten kanssa kun niille on antanut jonkun tietyn kuvan itsestään, ja ärsyttää kun se kuva seuraa perässä loputtomiin. Saisipa pyyhkiä ihmisiltä joskus muistin ja aloittaa alusta. En halua olla mikään silmätikku.
Noniin, siinäpä tuli taas valitettua. Mutta kukaanhan ei pakota lukemaan. : ---------D
Krhm, mutta siis. Maanantaina oli suht hyvä päivä, olin ihan adhd ja niin edelleen, mutta nyt se mieliala on laskusuunnassa. Tuntuu että koulu menee ihan perseelleen kun lusmuilen liikaa, saan nykyisin opettajilta huomautuksia tyhmistä asioista ja niin myös eräiltä toisiltakin henkilöiltä, ja se saa mielen matalaksi ja käy ärsyttämään. Onneksi tänään oli tanssitunti, ja meillähän on vihaa symbolisoiva koreografia, joten pääsin päästämään hieman ylimääräisiä höyryjä ulos ja oli muutenkin kivaa. Mutta nyt iskee taas se alemmuuskompleksi, oon läski ja lällällää, pitäs keskittyä enemmän kouluun ja voi kun oisin vähän kauniinpi ihminen ja iloisempi ja lallatilaa. Ja tämä ärsyttää minua itseänikin. Ehkä eniten juuri minua, vaikka tiedän että muutkin inhoavat sitä. Joten pidän ison turpavärkkini tukossa aina siihen asti, kunnes on pakko saada valittaa jostain ääneen. Ja nyt äitini on käynyt valittamaan jatkuvasti painostani ja kropastani, jos ostan vaikka uuden paidan niin heti tulee kommenttia: "toi sopis paremmin jos olisit vähän muodokkaampi" jne jne (no pitäskö mennä jotkut silikoonit laitattamaan). Ja tarkkailee ihan koko ajan syömistäni etten vaan laihduttaisi, passittaa jatkuvasti käymään vaa'alla ja jos on yhtään alempi kuin viime viikolla, alkaa heti kauhea saarna. En jaksa enää aikuisia. En ketään. Tai no ehkä joitakin, mutta jotkut todellakin pilaavat koko päivän huomautuksillaan ja kommenteillaan. En vain osaa enää olla aikuisten kanssa kun niille on antanut jonkun tietyn kuvan itsestään, ja ärsyttää kun se kuva seuraa perässä loputtomiin. Saisipa pyyhkiä ihmisiltä joskus muistin ja aloittaa alusta. En halua olla mikään silmätikku.
Noniin, siinäpä tuli taas valitettua. Mutta kukaanhan ei pakota lukemaan. : ---------D
Link | Leave a comment | Add to Memories | Share
silittelin tänään oravaa.
Sep. 30th, 2008 | 06:00 pm
mood: 
tired
Taidanpa kertoa ensin mitä eilen tapahtui, kun silloin en ehtinyt siitä rustata.
Eli eilen oli todella hysteerinen päivä, nauroin kaikelle ja etenkin kemian tunnilla en pystynyt hillitsemään yliväsymystäni. Sitten samaan aikaan kemian opettaja ja Sussu höpöttivät värikkäästä kasvispadasta ja lumppupaperista. Ja kun yritin kuunnella molempia ja samalla kirjoittaa vihkomuistiinpanoja, sain aikaiseksi kirjoitettua: "lumppupataa". Enkä itse edes huomannut tuota pientä kirjoitusvirhettäni, vaan Sussi kävi nauramaan sille. Sitten vaan nauroin, nauroin ja nauroin. Ja kemian open kanssa keskusteltiin luonnonmukaisuudesta, ja kävin katsomaan onko Sussun pipo vegaaninen ja opettaja nauroi minulle että voiko pipo olla vegaaninen. Että ootko varma että se ei syö lihaa. Ja yritin selittää sille että vegaanisuus ja vegaani tarkoittaa vähän eri asioita ja siitä päädyimme loppujen lopuksi puhumaan luomutiloista ja lannotteista, joista taas siihen että vähän ajan päästä pitäisi hyppiä eeva&adam -tyylillä alasti tavoitellakseen luonnonmukaisuutta. Kemian open mielestä. Ja Sussu tuli hulluksi tästä keskustelusta. Ja sitten lisää naurua. Eli ryhmätyömme edistyi todella hienosti !
Ja kotiin tultuani mielialani heilahti nollaan, ja olin stressaantunut, väsynyt ja ahdistunut. Oli yksinkertaisesti ihan liikaa hommia ! Loppujen lopuksi jouduin uhrautumaan ja jättämään tanssin väliin, koska en olisi muuten saanut mitenkään pakollisia koulujuttuja valmiiksi (kasvion viimeisteleminen (johon sain 37 kasvia, jei!), Oliver Twistin lukeminen yms). Ja ilta vain venyi ja venyi kun pakersin, ja haukuin itseäni siitä etten tajunnut tehdä tätä jo viikonloppuna. Itseltään saa kuulla aina kovimmat kommentit. Ja yöuneni jäivät niin vähäisiksi että aamulla teki pahaa nousta ylös puoli seitsemältä, ja nyt olen niin väsynyt että huh. Käyn varmaan kohta nukkumaan.
Tänään tuli kolme vuotta täyteen papan kuolemasta, ja iskä halusi lähteä hautausmaalle. En halunnut kieltäytyä, vaikka ajattelenkin että hautausmaalla käyminen ei tuo minua sen lähemmäksi pois nukkuneen kanssa, ja että voin surra kuolemaa muuallakin kuin haudan edessä. En oikeastaan osaa selittää ! Eikä toisaalta tarvitsekaan. Mutta, onneksi lähdin sillä pääsin kosketuksiin oravan kanssa (ihan villin siis). Itseasiassa, se oli samainen orava jonka olin ennenkin tavannut mennessäni hautausmaan läpi hammaslääkäriin jonkun aikaa sitten, ja orava oli silloinkin varsin utelias ihmisiä kohtaan (se syöksyi suoraan luokseni ja kun kyykistyin, se tuli nuuskimaan käsiäni). Se on ehkä kenties ihanin orava jonka olen nähnyt ! Pieneksi jäänyt, hieman ruipelo mutta erittäin vilkas ja utelias. Ja oravalla on tuntomerkki korvassa, nimittäin pieni lovi. Ja nyt koin jälleennäkemisen riemua, sillä orava tuli jälleen luokseni ja tuli tällä kertaa puoliksi kädelleni ! Sillä oli pienet ja kylmät tassut, nenässä hieman hiekkaa kun oli kaivellut kätköjään maasta. Ja sormella silitin hieman sen päätä. Ja harmittelin kun ei ollut pähkinöitä mukana. En voi muuta kuin toivoa että tuo ihana pikkukaveri selviäisi kylmästä talvesta ! Haluan käydä katsomassa sitä vielä.
Ja odottaessani linja-autoa pysäkillä, istuskelin ja kuuntelin samalla kepeää musiikkia, katselin ohikulkevia ihmisiä kun aurinko paistoi ja lämmitti ihanasti, ja olo oli silloin todella hyvä ja ihana. Haluan lisää tuollaisia kymmenminuuttisia, jotka tuntuvat pitkiltä mutta ovat oikeasti hirmuisen lyhyitä, ja joissa saa vain olla hetken rauhassa ja yksin vaikka ohi vilahtelikin autoja ja ihmisiä. Ja bussimatka oli vielä kivempi. Rakastan syksyistä maisemaa ! Kylmyys vain ei ole kivaa.
Eli eilen oli todella hysteerinen päivä, nauroin kaikelle ja etenkin kemian tunnilla en pystynyt hillitsemään yliväsymystäni. Sitten samaan aikaan kemian opettaja ja Sussu höpöttivät värikkäästä kasvispadasta ja lumppupaperista. Ja kun yritin kuunnella molempia ja samalla kirjoittaa vihkomuistiinpanoja, sain aikaiseksi kirjoitettua: "lumppupataa". Enkä itse edes huomannut tuota pientä kirjoitusvirhettäni, vaan Sussi kävi nauramaan sille. Sitten vaan nauroin, nauroin ja nauroin. Ja kemian open kanssa keskusteltiin luonnonmukaisuudesta, ja kävin katsomaan onko Sussun pipo vegaaninen ja opettaja nauroi minulle että voiko pipo olla vegaaninen. Että ootko varma että se ei syö lihaa. Ja yritin selittää sille että vegaanisuus ja vegaani tarkoittaa vähän eri asioita ja siitä päädyimme loppujen lopuksi puhumaan luomutiloista ja lannotteista, joista taas siihen että vähän ajan päästä pitäisi hyppiä eeva&adam -tyylillä alasti tavoitellakseen luonnonmukaisuutta. Kemian open mielestä. Ja Sussu tuli hulluksi tästä keskustelusta. Ja sitten lisää naurua. Eli ryhmätyömme edistyi todella hienosti !
Ja kotiin tultuani mielialani heilahti nollaan, ja olin stressaantunut, väsynyt ja ahdistunut. Oli yksinkertaisesti ihan liikaa hommia ! Loppujen lopuksi jouduin uhrautumaan ja jättämään tanssin väliin, koska en olisi muuten saanut mitenkään pakollisia koulujuttuja valmiiksi (kasvion viimeisteleminen (johon sain 37 kasvia, jei!), Oliver Twistin lukeminen yms). Ja ilta vain venyi ja venyi kun pakersin, ja haukuin itseäni siitä etten tajunnut tehdä tätä jo viikonloppuna. Itseltään saa kuulla aina kovimmat kommentit. Ja yöuneni jäivät niin vähäisiksi että aamulla teki pahaa nousta ylös puoli seitsemältä, ja nyt olen niin väsynyt että huh. Käyn varmaan kohta nukkumaan.
Tänään tuli kolme vuotta täyteen papan kuolemasta, ja iskä halusi lähteä hautausmaalle. En halunnut kieltäytyä, vaikka ajattelenkin että hautausmaalla käyminen ei tuo minua sen lähemmäksi pois nukkuneen kanssa, ja että voin surra kuolemaa muuallakin kuin haudan edessä. En oikeastaan osaa selittää ! Eikä toisaalta tarvitsekaan. Mutta, onneksi lähdin sillä pääsin kosketuksiin oravan kanssa (ihan villin siis). Itseasiassa, se oli samainen orava jonka olin ennenkin tavannut mennessäni hautausmaan läpi hammaslääkäriin jonkun aikaa sitten, ja orava oli silloinkin varsin utelias ihmisiä kohtaan (se syöksyi suoraan luokseni ja kun kyykistyin, se tuli nuuskimaan käsiäni). Se on ehkä kenties ihanin orava jonka olen nähnyt ! Pieneksi jäänyt, hieman ruipelo mutta erittäin vilkas ja utelias. Ja oravalla on tuntomerkki korvassa, nimittäin pieni lovi. Ja nyt koin jälleennäkemisen riemua, sillä orava tuli jälleen luokseni ja tuli tällä kertaa puoliksi kädelleni ! Sillä oli pienet ja kylmät tassut, nenässä hieman hiekkaa kun oli kaivellut kätköjään maasta. Ja sormella silitin hieman sen päätä. Ja harmittelin kun ei ollut pähkinöitä mukana. En voi muuta kuin toivoa että tuo ihana pikkukaveri selviäisi kylmästä talvesta ! Haluan käydä katsomassa sitä vielä.
Ja odottaessani linja-autoa pysäkillä, istuskelin ja kuuntelin samalla kepeää musiikkia, katselin ohikulkevia ihmisiä kun aurinko paistoi ja lämmitti ihanasti, ja olo oli silloin todella hyvä ja ihana. Haluan lisää tuollaisia kymmenminuuttisia, jotka tuntuvat pitkiltä mutta ovat oikeasti hirmuisen lyhyitä, ja joissa saa vain olla hetken rauhassa ja yksin vaikka ohi vilahtelikin autoja ja ihmisiä. Ja bussimatka oli vielä kivempi. Rakastan syksyistä maisemaa ! Kylmyys vain ei ole kivaa.
Link | Leave a comment | Add to Memories | Share
kiitos !
Sep. 19th, 2008 | 05:05 pm
mood: 
thankful
HUH, nyt on sitten kouluviikko takana päin, ja se on ihanaa. Ei sillä, koulussa on välillä ihan kivaa, mutta stressaan siitä ihan liikaa ja siellä on ihmisiä jotka saa huonolle tuulelle. Mutta onneksi myös niitä jotka pelastavat päivän. Tänään teki mieli mennä sanomaan yhdelle roskaajalle, joka vain heitteli omia karkkipapereitaan maahan vaikka roskin olisi ollut ihan vieressä. Ei voi ääliömäisempää tyyppiä olla, joka luulee että roskaaminen on jotenkin coolia. Ei muuten, mutta ei tämä maailma koskaan mene parempaan suuntaan jos ei edes viitsi laittaa karkkipapereita roskikseen ! Toinen asia mikä tänään harmitti suunnattomasti oli se, että eläinten hautausmaan vesitynnyreihin ja roskiksiin oli kirjoiteltu kaikkea: "vittu", "huora" jne. Se loukkasi. Teki mieli mennä jynssäämään ne jäljet puhtaiksi. Pidän eläinten hautausmaata täysin samanvertaisena kuin ihmistenkin, ja siellä jos missä kaivataan vähiten jotain spraymaaleilla, kissankokoisin kirjaimin tuherrettuja vittusanoja.
Mutta tänään huomasin myös kaksi hyvää asiaa, sellaista mitä ehkä kaikki eivät huomaisi. Eräs mies nimittäin tekee ihan vapaaehtoisesti ilman minkäänlaista käskyä kaunista kiviaitaa (sellaista matalaa muurintapaista) erään kellotapulin alueen ympärille. Se saa paikan näyttämään siistiltä ja omalta alueeltaan, ja on muuten hirmuisen kauniskin ja vanhanaikainen. Tekisi mieli mennä laittamaan joku pieni lappu sen muurin luokse jossa olisi kiitokset. Sitten meidän tien viikkoja jatkunut tietyö laitetaan nyt päätökseen, ja se tie on paremmassa kunnossa kuin koskaan! Älytttömän tasainen ja siisti, joka on huolellisesti tehty. Työmiehetkin ansaitsisivat kiitokset kun ei tarvitse pyörällä ajaessa väistellä kuoppia.
Mutta tänään huomasin myös kaksi hyvää asiaa, sellaista mitä ehkä kaikki eivät huomaisi. Eräs mies nimittäin tekee ihan vapaaehtoisesti ilman minkäänlaista käskyä kaunista kiviaitaa (sellaista matalaa muurintapaista) erään kellotapulin alueen ympärille. Se saa paikan näyttämään siistiltä ja omalta alueeltaan, ja on muuten hirmuisen kauniskin ja vanhanaikainen. Tekisi mieli mennä laittamaan joku pieni lappu sen muurin luokse jossa olisi kiitokset. Sitten meidän tien viikkoja jatkunut tietyö laitetaan nyt päätökseen, ja se tie on paremmassa kunnossa kuin koskaan! Älytttömän tasainen ja siisti, joka on huolellisesti tehty. Työmiehetkin ansaitsisivat kiitokset kun ei tarvitse pyörällä ajaessa väistellä kuoppia.
Link | Leave a comment | Add to Memories | Share
maailmanloppuko ?
Sep. 10th, 2008 | 06:42 pm
mood: pessimistic
music: Linkin park - In the end
Marmatan taas siitä, että on ihan liikaa tehtävää - enkä laiskuudessani jaksa. Lusmuilen ihan liikaa ! Mutta taputan itseäni päähän, sillä olen parin viikon aikana huolehtinut hyvin liikunnansaannistani. Mutta läimäisen itseäni kun en viitsi venytellä, ja nyt on kaikki lihakset kipeänä. Aamulla käden nostaminen tai nielaiseminenkin tuntui liian raskaalta tehtävältä. x)
Tänään oli taas showtunti ja oli tosi kivaa. Kävimme aika paljon balettia (piruetteja ja sen sellaista), sekä tulevaa esitystä varten koreografiaa, jonka teemana on viha. Harmi kun ei ollut silloin huono hetki, vaan olin pikemminkin iloisen pirteä, mutta en antanut sen loppujen lopuksi häiritä. Hassua miten ennen suhtauduin balettiin jotenkin kylmäkiskoisesti, mutta nyt nautin jalan ojennuksista ja pirueteista ! Ei ollenkaan hassumpaa, kunhan vain on kokeillut (ja mikäli kokeilu on muutakin kuin epämääräistä pyörimistä). Ehkä show hieman tasapainottaa streettiä, jossa taas pitää olla niin lökäpöksy. x)
Heräsin keskellä yötä siihen että näin jotain niiiin hauskaa unta että nauroin ääneen. Ja nyt en muista mille oikein nauroin, ja se vaivaa todella pahasti. Mutta se oli tosi hassua ! Tulin heti hyvälle mielelle kun heräsin, mutta jatkoin heti unia. Ja sitten en enää aamulla muistanut koko unta.
Onneksi huomenna saa nukkua hiukan pidempään kun koulu alkaa yhdeksältä. Ei kuitenkaan kovin paljoa, kun bussi tulee niin aikaisin.
Mutta vähän pelottava tuo hiukkaskiihdytin. Mutta eipä vielä ainakaan maailmanloppua näy? Höpistiin matikan tunnilla tuosta, ja välillä en vain ymmärrä miten ihmiset on niin HULLUJA. Niin kuin jossain sanottiin, ihminen on ainut eläin joka osaa kaivaa itselleen ansaa. Ymmärtääkseni tuo hiukkaskiihdytin voi aiheuttaa jonkinsortin mustia aukkoja, jotka voisivat imaista maapallon (missä ajassa, siitä en ole varma). Mutta tänään tuota laitetta alettiin testaamaan, jei. Vaikka kuuntelin huvittuneena sitä että maailmanloppu tulisi tänään, se sai kuitenkin miettimään. Entäs jos? Ehkä tulokset eivät näy vielä, vaan joskus sitten viiden vuoden päästä maailma on vain sentin kokoilen pallo. Ei voi tietää. En sanoisi että ainoastaan tuo hiukkaskiihdytin olisi asialla tähän, mutta tulevaisuus oikeasti PELOTTAA. Jos ihmiset ovat valmiit tekemään tuollaisen laitteen ja vielä kokeilemaan sitä koko ihmiskunnan uhalla, mitä me vielä keksimmekään? Ihmiset voisivat tuhota maapallon yhden napin painalluksella, eikä se olisi ollenkaan vaikeaa. Ketkä täällä loppujen lopuksi päättävät kuka tekee ja mitä, ja eikö tavallisten tallaajien mielipiteillä ole väliä? Tuhotkaa sitten maapallo jos haluatte.
Menipä vakavaan aiheeseen.
Tänään oli taas showtunti ja oli tosi kivaa. Kävimme aika paljon balettia (piruetteja ja sen sellaista), sekä tulevaa esitystä varten koreografiaa, jonka teemana on viha. Harmi kun ei ollut silloin huono hetki, vaan olin pikemminkin iloisen pirteä, mutta en antanut sen loppujen lopuksi häiritä. Hassua miten ennen suhtauduin balettiin jotenkin kylmäkiskoisesti, mutta nyt nautin jalan ojennuksista ja pirueteista ! Ei ollenkaan hassumpaa, kunhan vain on kokeillut (ja mikäli kokeilu on muutakin kuin epämääräistä pyörimistä). Ehkä show hieman tasapainottaa streettiä, jossa taas pitää olla niin lökäpöksy. x)
Heräsin keskellä yötä siihen että näin jotain niiiin hauskaa unta että nauroin ääneen. Ja nyt en muista mille oikein nauroin, ja se vaivaa todella pahasti. Mutta se oli tosi hassua ! Tulin heti hyvälle mielelle kun heräsin, mutta jatkoin heti unia. Ja sitten en enää aamulla muistanut koko unta.
Onneksi huomenna saa nukkua hiukan pidempään kun koulu alkaa yhdeksältä. Ei kuitenkaan kovin paljoa, kun bussi tulee niin aikaisin.
Mutta vähän pelottava tuo hiukkaskiihdytin. Mutta eipä vielä ainakaan maailmanloppua näy? Höpistiin matikan tunnilla tuosta, ja välillä en vain ymmärrä miten ihmiset on niin HULLUJA. Niin kuin jossain sanottiin, ihminen on ainut eläin joka osaa kaivaa itselleen ansaa. Ymmärtääkseni tuo hiukkaskiihdytin voi aiheuttaa jonkinsortin mustia aukkoja, jotka voisivat imaista maapallon (missä ajassa, siitä en ole varma). Mutta tänään tuota laitetta alettiin testaamaan, jei. Vaikka kuuntelin huvittuneena sitä että maailmanloppu tulisi tänään, se sai kuitenkin miettimään. Entäs jos? Ehkä tulokset eivät näy vielä, vaan joskus sitten viiden vuoden päästä maailma on vain sentin kokoilen pallo. Ei voi tietää. En sanoisi että ainoastaan tuo hiukkaskiihdytin olisi asialla tähän, mutta tulevaisuus oikeasti PELOTTAA. Jos ihmiset ovat valmiit tekemään tuollaisen laitteen ja vielä kokeilemaan sitä koko ihmiskunnan uhalla, mitä me vielä keksimmekään? Ihmiset voisivat tuhota maapallon yhden napin painalluksella, eikä se olisi ollenkaan vaikeaa. Ketkä täällä loppujen lopuksi päättävät kuka tekee ja mitä, ja eikö tavallisten tallaajien mielipiteillä ole väliä? Tuhotkaa sitten maapallo jos haluatte.
Menipä vakavaan aiheeseen.
Link | Leave a comment | Add to Memories | Share
tää on vaan joku
Sep. 7th, 2008 | 02:24 pm
music: Jenni Vartiainen - Ihmisten edessä
helsingin mukulakivillä juoksi keltainen ratikka
sen kyydissä kaunis nainen
vilkuttaa tyttöystävälleen hyvästit
syysauringon noustessa
punaisiksi maalatuilla huulilla kuiskaus
"ensi kesänä taas"
kyynel poskellaan
© Poupée
sen kyydissä kaunis nainen
vilkuttaa tyttöystävälleen hyvästit
syysauringon noustessa
punaisiksi maalatuilla huulilla kuiskaus
"ensi kesänä taas"
kyynel poskellaan
© Poupée
Link | Leave a comment | Add to Memories | Share
uudet kasvot ihmisten joukossa
Sep. 7th, 2008 | 01:56 pm
mood: 
lazy
music: Regina - En tiennyt että osaan tanssia
Otsake Reginan biisistä: En tiennyt että osaan tanssia.
Möh, huomenna enkun pieni koe. Pitäisi lukea siihen ja tehdä muitakin koulujuttuja, sekä ennen kaikkea SIIVOTA. Mutta lusmuiluttaa - kuten aina. Ja laiskottaa, eikä huvittaisi. Olisi niin kiva vain tehdä jotain .. kivaa. Olla koneella, mennä ulos, tehdä jotain luovaa .. Huomasin juuri että en ole ollut kauhean sosiaalinen nyt viikonloppuna. Irlisti. Kukaan ei ole pyytänyt mihinkään, enkä ole itse vaivautunut hakemaankaan seuraa. Kaikilla on aina jotain kiireitä - nykyisin ei enää vain ilmaannuta oven taakse, että tuletko ulos, vaan kaikesta pitää sopia aina viikkoja ennen. Tiettyjä päiviä, tiettyjä aikoja. Kaikkien aikataulut ovat niin rajallisia. Ehkä sitä pelkääkin että joku tulee extempore kylään. On sotkuista, hiukset likaiset, yöpuvussa .. Nyt en haluaisi ketään yhtäkkiä pöllähtävän tänne, ei ennen kuin olen käynyt suihkussa ja siivonnut.
Pitäisi käydä ompelemaan verkkarit koulun liikkatunnelle. En ikinä löydä mistään sopivia urheiluhousuja (mikä sana !), niin pitää itse tehdä. Näin kyllä kierrätyskeskuksessa TÄYDELLISET verkkarit, mutta ei ollut rahaa mukana. Eikä serkkuni ollut enää silloin siellä töissä, että olisi voinut siltä ne pummata. Lisäksi meni yhdet ihanat tanssikengät täysin ohitse - ne on ihan varmasti jo ostettu kun olivat niin hyväkuntoiset.
Ja nyt kun päästiin sanaan TANSSI, alkoi tällä viikolla tunnit taas. Keskiviikkoisin käyn shown alkeissa, ja perjantaisin streetin alkeisjatkossa. Oli todella kivaa keskiviikon tunnilla, mutta perjantaina päähäni heräsi kysymys: haluanko todella jatkaa streettiä? Osittaisena syynä siihen että ei enää innosta on se, että tiivis kuuden ryhmämme oli vaihtunut KUUDENTOISTA ryhmään. Tunnelma on jotenkin kylmää, eikä kaikki ottaneet tanssia kovin positiivisesti. Näkyi nyrpeää naamaa, ja se vei itseltäni paljon intoa. Vaikka meidän kuuden ryhmä jatkoikin, on tullut paljon enemmän uusia naamoja. Olisi ollut niin kivaa jatkaa pienemmällä ryhmällä, koska silloin oli paljon rennompaa ja hauskempaa. Nyt kaikki oli niin MEKAANISTA. Nautin vain vähäsen. Olisi mukavaa jos ryhmän määrä tippuisi alle kymmeneen.
Aloitan sitten ensi vuoden alussa afron. Se saattaa olla varsin hauskaa.
Möh, huomenna enkun pieni koe. Pitäisi lukea siihen ja tehdä muitakin koulujuttuja, sekä ennen kaikkea SIIVOTA. Mutta lusmuiluttaa - kuten aina. Ja laiskottaa, eikä huvittaisi. Olisi niin kiva vain tehdä jotain .. kivaa. Olla koneella, mennä ulos, tehdä jotain luovaa .. Huomasin juuri että en ole ollut kauhean sosiaalinen nyt viikonloppuna. Irlisti. Kukaan ei ole pyytänyt mihinkään, enkä ole itse vaivautunut hakemaankaan seuraa. Kaikilla on aina jotain kiireitä - nykyisin ei enää vain ilmaannuta oven taakse, että tuletko ulos, vaan kaikesta pitää sopia aina viikkoja ennen. Tiettyjä päiviä, tiettyjä aikoja. Kaikkien aikataulut ovat niin rajallisia. Ehkä sitä pelkääkin että joku tulee extempore kylään. On sotkuista, hiukset likaiset, yöpuvussa .. Nyt en haluaisi ketään yhtäkkiä pöllähtävän tänne, ei ennen kuin olen käynyt suihkussa ja siivonnut.
Pitäisi käydä ompelemaan verkkarit koulun liikkatunnelle. En ikinä löydä mistään sopivia urheiluhousuja (mikä sana !), niin pitää itse tehdä. Näin kyllä kierrätyskeskuksessa TÄYDELLISET verkkarit, mutta ei ollut rahaa mukana. Eikä serkkuni ollut enää silloin siellä töissä, että olisi voinut siltä ne pummata. Lisäksi meni yhdet ihanat tanssikengät täysin ohitse - ne on ihan varmasti jo ostettu kun olivat niin hyväkuntoiset.
Ja nyt kun päästiin sanaan TANSSI, alkoi tällä viikolla tunnit taas. Keskiviikkoisin käyn shown alkeissa, ja perjantaisin streetin alkeisjatkossa. Oli todella kivaa keskiviikon tunnilla, mutta perjantaina päähäni heräsi kysymys: haluanko todella jatkaa streettiä? Osittaisena syynä siihen että ei enää innosta on se, että tiivis kuuden ryhmämme oli vaihtunut KUUDENTOISTA ryhmään. Tunnelma on jotenkin kylmää, eikä kaikki ottaneet tanssia kovin positiivisesti. Näkyi nyrpeää naamaa, ja se vei itseltäni paljon intoa. Vaikka meidän kuuden ryhmä jatkoikin, on tullut paljon enemmän uusia naamoja. Olisi ollut niin kivaa jatkaa pienemmällä ryhmällä, koska silloin oli paljon rennompaa ja hauskempaa. Nyt kaikki oli niin MEKAANISTA. Nautin vain vähäsen. Olisi mukavaa jos ryhmän määrä tippuisi alle kymmeneen.
Aloitan sitten ensi vuoden alussa afron. Se saattaa olla varsin hauskaa.
Link | Leave a comment | Add to Memories | Share
runoilua.
Sep. 6th, 2008 | 07:24 pm
Koska kaikenmoinen taiteilu kuuluu myös asiaan.
laittaisin matkaan kaarnalaivan
sinua vastaan se lipuisi
johdattaisi kotiin eikä unohtaisi
laittaisin matkaan keltaisen leijan
sinua piristämään
lohduttamaan
ainiaan vierelläsi kulkemaan
leipoisin sinulle korvapuustin
aamulla anivarhain
jotta lämmin tuoksu sinut luokseni johdattaisi
ja syliisi sulkeutua saisin
© Poupée
laittaisin matkaan kaarnalaivan
sinua vastaan se lipuisi
johdattaisi kotiin eikä unohtaisi
laittaisin matkaan keltaisen leijan
sinua piristämään
lohduttamaan
ainiaan vierelläsi kulkemaan
leipoisin sinulle korvapuustin
aamulla anivarhain
jotta lämmin tuoksu sinut luokseni johdattaisi
ja syliisi sulkeutua saisin
© Poupée
